Lisää saneerausvelkaa vesihuoltoon


Länsimetron kanssa jälleen nähtiin, kuinka isoissa infrahankkeissa ennakoidut investoinnit usein paukkuvat reilusti ylitse. Vastaavaa käy myös vesihuollon suurten hankkeiden kanssa. Esimerkkinä Mikkelin uusi puhdistamo otti syksyllä aikalisän budjetin ylittävien urakkatarjousten jälkeen.

Pahimmillaan näissä tilanteissa joudutaan julkisen paineen alla ja kukkaronpohjalle kurkistaessa turvautumaan toteutuksen karsimiseen ja tason laskuun. Käytännössä tason laskeminen tarkoittaa usein myös kustannusten siirtoa tulevien sukupolvien murehdittavaksi.

Kvartaaliajattelu sopii hyvin myös vesiyhtiölle.

On aivan oikein, että vesilaitoksetkin lähestyvät toimintatavoiltaan aitoa yritystä. Kvartaaliajattelu sopii hyvin myös vesiyhtiölle. Taloudellinen seuranta tehostaa toimintaa, keskittää ajatukset ydinosaamiseen ja toiminnan perusteisiin. Kuluttajille on toimitettava hyvälaatuista ja turvallista vettä mahdollisimman tehokkaasti.

Vesilaitostoiminnassa liiketaloudessa normaalisti käytetty neljännesvuoden mittainen kvartaali on ohjauksellisesti kuitenkin hiukan liian lyhyt. Rakennetun infran käyttöikä on pitkä ja vesivarojen käytössä katseen tulee olla kaukana tulevaisuudessa. Vesilaitoksen tulosseurannan ja kehittämisen toimiva kvartaali on käytännössä noin neljännesvuosisata.

En ole nähnyt laskelmaa, mutta perinteisellä investoinnin ja ylläpidon takaisinmaksulaskennalla kannattaa todennäköisesti rakentaa vettä ja viemäriä ainoastaan riittävän suurille ja tehokkaasti rakennetuille kerrostaloille. Omakotitaloalueen kannattavuus lienee vähintäänkin kyseenalainen, jos kannattavuutta tarkastellaan ainoastaan vesilaitoksen talouden kannalta.

Jos kvartaali on pitkä, tulisi myös lyhyemmällä aikavälillä tehtyjen ratkaisujen olla sen mukaisia. Hankintoja tehtäessä täytyy olla taitoa nähdä metsä puilta. Lyhyen tähtäimen säästö projektin kustannuksissa aikataulua kiristämällä tai ostamalla ainoastaan hinta valintaperusteena lyö korville ennemmin tai myöhemmin.

Tämän hetken investoinnit ovat tulevaisuuden riskien hallintaa. Yksittäisen venttiilin muutaman satasen hintasäästö voi käytännössä aiheuttaa monikertaisen vahingon. Pahimmassa tilanteessa routasyvyyden alapuolelle kaivettu venttiili ei sulkeudukaan ja vahinkoaluetta ei saada rajattua vuototilanteessa tai verkoston saastuessa.

Infra on helppo säästökohde. Ylläpidon laiminlyönti jättää rahaa kassaan ja tilanne voi vaikuttaa ihan hyvältä seuraavat viisi tai kymmenen vuotta. Viidentoista vuoden kuluttua kustannukset sitten räjähtävätkin käsiin.

Ei ole oikein, että vedenkuluttajien rahoilla kustannetaan mitä tahansa.

Vesilaitosten sisällä tilanne usein tiedostetaan. Osaamisen ja ajan puutteessa tai kustannuspaineen alla kompastellaan hankintamallien ja kilpailuttamisen sääntöjen kanssa. Helpointa, ja aikaa säästävää, on tehdä valinta puhtaasti hinnan perusteella.

Teknistä osaamista kyllä löytyy. Monet pitkän linjan osaajat tarjoavat mielellään palveluita naapurivesilaitokselta tai konsulttitoimistoista hankintapapereiden teknistä tarkistusta ja toteutusta varten. Hankintojen avuksi löytyy myös kourallinen hyviä asiaan perehtyneitä lainoppineita.

Ei ole oikein, että vedenkuluttajien rahoilla kustannetaan mitä tahansa. Tarkoitus ei ole rakentaa palatseja ja tuleville sukupolville muistomerkkejä aikamme infrakuninkaista. Rahan kanssa on syytä olla tarkkana, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Voimme tänään päättää jätämmekö seuraaville sukupolville perintönä infrapääoman, josta on hyvä jatkaa – vai jätämmekö vain saneerausvelkaa ja tarpeen rakentaa kaiken uudelleen.

IMG_7713

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s